29 touko Erään asiakkaan tarina
Aloitin henkilökohtaisen terapia-matkani tammikuussa Anun kanssa, vuosien puhumattomuuden jälkeen. Kynnys oli suuri, sillä en ole oikein koskaan avannut koko elämääni ja varsinkaan omia sisäisiä tuntemuksiani kunnolla kenellekään. Minun on ollut aina vaikea ottaa apua vastaan, sillä olen hyvin vahva luonne ja ajattelin aina, että jos haen/saan tämänkaltaista apua, se tekee minusta heikon. Ajattelin, että en ole tarpeeksi vahva ihminen itse jos saan ulkopuolista apua. Kuitenkin näin puolen vuoden matkan jälkeen voin sanoa, että oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä uskaltaa ottaa ammattimaista apua vastaan. Olemme Anun kanssa moneen otteeseen katsoneet taaksepäin sitä minkälainen olin ensimmäisellä tapaamisella, ja verranneet sitä siihen mitä olen nyt. Olin sulkeutunut, varauksellinen ja epävarma. Puhuminen tuntui vaikealta, vaikka sainkin kyllä puhuttua suuni puhtaaksi. Oli vaikeaa avata koko elämänsä täysin vieraalle ihmisille, luottaen, että minua ei tuomita ja että voisin vielä tämän jälkeen arvostaa sitä, että tein itsestäni omiin silmiini jopa heikon istuakseni siinä tuolissa avaten koko elämääni kyyneleet silmissä. Itseni suhteen en koskaan osannut nähdä hyviä asioita tai arvostaa sitä, minkälainen olin. Olin suuren osan elämästäni joutunut kokemaan kiusaamista; tunnetta siitä, etten ole hyvä näin ja että en riitä. Luulen, että ne ajatukset ovat aina olemassa takaraivossa, mutta nykyään täysin erilaisessa muodossa. Anun avulla opin puhumaan, opin luottamaan ihmisiin, opin arvostamaan vielä paremmin kaikkea sitä mitä on, näkemään myös kaiken hyvän mitä on seurannut elämäni kamalimmista kokemuksista. Opin myös näkemään itseni täysin eri valossa. En ole koskaan aiemmin elämässäni kantanut itseäni itsevarmasti, en ole koskaan arvostanut itseäni tai sitä mitä elämässä teen. Anun avulla olen oppinut nämä kaikki taidot ja vielä enemmän. Tavoitteeni oli alkaa arvostamaan itseäni, ja tällä hetkellä olen vain portaan/portaiden päässä siitä tavoitteesta. En kuitenkaan usko, että olen koskaan perillä, enkä välttämättä haluakaan. Tämä taitaa olla loppuelämän projekti pysytellä siellä portaalla missä tällä hetkellä olen, eikä antaa itsensä tippua sieltä yhtään alemmaksi. Tämä matka Anun kanssa teki minusta uuden ihmisen. Sellaisen, jonka kanssa nautin elää ja josta voin olla enemmän kuin ylpeä. Tämän matkan aloittaminen oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä ja siksi haluan antaa Anulle elämäni suurimman kiitoksen siitä, että uskoi minuun, auttoi minua ja oli tukenani tilanteesta huolimatta. Kaikki oppimani kulkee elämässä loppuun asti ja toivon, että voin nyt myös antaa muille enemmän, koska tälläistä oloa ei voi korvata mikään. KIITOS!.
Sorry, the comment form is closed at this time.